Mä oon huomannut että mä ihastun suht helposti. En sit tiedä onko se hyvä vai huono juttu? Emmä ennen ollu tämmönen. Ennen juoksin, menin ja hääräsin mitä lystäs ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Nykyään mä en sekoile ja riehu niin paljoa, vaan aina odotan ja katson kiltisti että voiko jutusta tulla mitään ko ihastuksen kanssa. Tavallaan kiva ku ei tarvi morkkistella jokaisen baari-illan jälkeen, mutta tavallaan taas kaipaan sitä vanhaa minua, tyyppinä joka meni ja teki mitä halusi eikä liikaa stressanut ja miettinyt asioita. Silleen että vaikka en mikään "helppo kaato" ole niin kuitenkin aina heräsin jostain (sexsless inkeeper, kai kaikki kattoo HIMYMiä?) ja niin tyhmältä ku se kuulostaa niin joo. Miten tota voi kaivata? Emmä oikeesti edes halua herätä joka kerta eri paikasta mutta jollain tapaa kaipaan varmaan sitä huolettomuutta. Ehkä tätä ei kukaan tajua ja tää on vaan krapulaisen ajatuksia kun ei luentoon jaksa kympillä keskittyä. En tiedä. :D

Meillä oli muuten eilen siskon kaa oma pieni wasa by night. Kierrettiin fone, pullo ja sky.

Mä niin rakastan olla koulussa eilisillä vaatteilla, levinneillä meikeillä ja ilman koulukamppeita.. Ahjeah.