Jos olisit raskaana mitä tekisit? Pitäisit vauvan, antaisit sen adoptioon tai tekisit abortin? En tiedä miksi mut oon yhtäkkiä miettinyt tällasta, johtusko sit siitä että niin moni tuttu/puolituttu on raskaana tai ollut raskaana. Se on vaikea sanoa ku ei ite semmosessa tilanteessa ole, mutta sen osaan sanoa että en kyllä osaisi kuvitella itteäni vielä äitinä, oon itekki vielä ihan lapsi. Kyllähän siinä varmasti pakostakin aikuistuis, mutta en siltikään tiedä. Tahdon olla vielä nuori ja rellestää enkä tarvitse vauvan kokoista vastuuta vielä itselleni, kaks kissaa tarvii jo ihan tarpeeks huolen pitoa. :D Ja sitten taas adoptio, sekin ois varmaan mielettömän vaikeaa luopua siitä vauvasta kun sitä on 9 kk kantanu ja synnyttänyt sen maailmaan. Tuskimpa siihenkään pystyisin. Liika helposti rakastun ja kiinnyn aina kaikkeen turhempaankin. Ja lopulta abortti, se kuulostaa jollain tapaa niin hirveältä, tavallaan tappaa se vauva. Mutta toisaalta taas, siinä vaiheessa se ei ole vielä mikään vauva, vaan pienenpienoinen sikiö.

Mun mielestä nää kaikki vaihtoehdot on hirmu vaikeita enkä tiedä miten tekisin päätökseni. Esim jos päättäisi tehdä abortin, pitäiskö siitä silti ilmottaa vauvan isälle? Että nyt susta ois tullu isi mutta empä pitänyt sitä vauvaa vaan tein abortin. Ja esim adoptiossa, kuinka paljon isin sana merkitsee? Tai siis, minähän sen naisena kantaisin ja synnyttäisin, mutta kyllähän toisaalta isilläkin pitäis joku sanavalta olla? Eiköh?

Nää on vaikeita juttuja, ja toivon tosiaan että en hetkeen joudu painimaan näin vaikeiden asioiden kanssa. Vaikka toisaalta taas haluaisin suht nuorena lapsia ja olla nuori vanhempi, niinku omani oli/on. Ne on nimittäin parhaat parentsit ever! <3

Niija tosiaan, kenenkää tutun tai puolitutun tai täysin tuntemattomankaan ei tarvi nyt vetää tästä mitn johtopäätöksiä että olisin raskaana tai pelkäisin olevani, sillä niin ei ole. :P