Mä en todellakaan usko Jumalaan, en siihen Jumalaan jota meille koko ajan kaupataan. Mutta johonki suurempaan, erittäin ironiseen ja välillä ilkeeseen, voimaan. Mutta tämän tekstin ei edeleenkään (edelleenkään sen takia että kirjotin tämän jo kerran mutta kissa hyppäs näppikselle ja onnistui poistamaan koko viestin...) oo tarekotus keskustella mun uskosta, vaan mun armottomasta v*tutuksesta. Tällä hetkellä toivoisin että tää Suurempi voima, aka Jumala, seisois jossain ihmismuodossa mun edessä että voisin ottaa sitä kurkusta kiinni ja motata päin naamaa. Koska tämä Suurempi voima, aka idiootti, on nyt käynyt mun hermoille, koska se on tehny musta tämmösen univaikeuksista kärsivän ääliön joka on niin ääniherkkä että herää hemmetti soikoon jääkaapin narinaan eikä saa sen jälkeen nukuttua. Ja kiitos viimesten muutaman tunnin jonka oon saanu nukuttua (ja nähny ainoastaan painajaisia ja heräilly koko ajan) mutta on nyt armoton pääkipu. Ja armoton v*tutus. Ja mun koko kroppaan sattuu ku tekis niin mieli huutaa, hakata ja lyödä jotain, ihman mitä vaan kunhan saisin purkaa tätä ruhautumisen tunnetta. Muutaman kyyneleenki voisin tirauttaa ihan sen takia että se on niin helppo tässän v*tutuksen/turhautumisen tilassa ja jostain syystä se tuntuu aina auttavan.

Ainoa asia joka vähän tällä hetkellä piristää on se että on tullut uus RayWilliamJohnson jonka saan nyt kattoa. Tosin se tuskin lohduttaa enää muutaman tunnin päästä ku oon koulussa ihan koomassa koska en vittu taaskaan saanut nukutta. Että helvetti soikohon..